Kesäsyömärit 2018: Silloin kerran kesällä Herttoniemen Tuorinniemessä

Kesäsyömärimme Terhi etsii uusia eväspaikkoja Helsingistä. Tällä kertaa Terhi vierailee Tuorinniemen uimarannalla Herttoniemessä, ja piknik-maistelutestissä on nepalilainen ravintola Sunkosi.

Viimeinen lomaviikko on alkanut. Katselen viimeviikkoisia kuvia haikeudella jo nyt. Kun lämpötilat eivät ole rikkoneet ennätyksiä enää pariin päivään, jäätelön saa kuljetettua lähikaupasta kohmeisena kotiin asti ja öisin pystyy taas nukkumaan, lähestyvä syksy tuntuu yhtäkkiä huomattavasti todellisemmalta.

Äsken maanittelin opettajaystävää lounaalle. Vastausviesti oli shokki: ”Töissä”!

Viime viikolla kukaan ei ollut vielä töissä, paitsi uimavalvojat ja mansikanmyyjät.

Viime viikolla edessä oli vielä lisää lomaa, ja välissä useampi viikonloppu ikään kuin ilmalukkoina varmistamassa, että kesäfiilistä ei päässyt valumaan ulos, eikä arkiajatuksia sisään.

Viime viikolla olin vielä aivan lomatilassa ja tikkasin kesän tehtävälistaa tehokkaasti läpi. Kävin maakuntamatkalla (Tampereella), kävin maaseudulla (Hyvinkäällä) ja silitin siellä eläintä (vanhempien kissaa), pelasin jännittävän minigolfottelun (Siitäs sait, äiti!), grillasin (15 minuuttia kunnes hiilet loppuivat ja pihvi oli hiiltynyt mutta kylmä), saunoin (kerrostalokolmion sähkösaunassa) ja uin minkä ehdin. Maauimalassa, järvessä ja meressä, muun muassa Herttoniemen Tuorinniemessä.

Tuorinniemen uimaranta oli – jälleen kerran – entuudestaan tuntematon mutta hieno paikka. Suosittu ja silti siisti, Kalliosta katsoen sopivan pyörämatkan päässä. Jäätelökioskista tietysti iso plussa. Välimerellisen lämpimästä vedestä ja pehmeästä hiekkapohjasta muutama lisää. Ohiajavista lautoista vilkuttavista ihmisistä vielä yksi.

Herttoniemi-reissun eväät hain Siilitiellä sijaitsevasta Sunkosista, jota siellä täällä internetissä olin kuullut kehuttavan yhdeksi Helsingin parhaista nepalilaisista ravintoloista. Päätin, että rohkea retkeni itään ansaitsisi tulla kruunatuksi tavallisesta poikkeavalla ruokavalinnalla. Minun kohdallani tavallinen tarkoittaa lammaskoftaa – on tarkoittanut jokaisella nepalilaisella aterialla viimeiset viisi vuotta. Vaihtoehtoja repäisyyn siis riitti.

Leipäjuusto tomaattikastikkeessa sopi hienosti suomalaiseen rantamaisemaan.

Valitsin shahi paneerin eli leipäjuustoa voisessa tomaattikermakastikkeessa. Leipäjuustosta nepalilaisravintolan listalla tuli alkuun pienoinen Suomi 100 -viba, joka sekä kiinnosti että arvelutti. Annos ei kuitenkaan jättänyt mitään epäselväksi. Unohtakaa hillot ja ujot itsenäisyyspäivän kahvittelut: tämän on se rooli, johon leipäjuusto on syntynyt!

Minulla on viikko aikaa valmistautua rooliini työssäkäyvänä, vain iltaisin ja viikonloppuisin viiniä juovana, muuhun kuin uikkariin pukeutuvana kansalaisena. Varmaan sekin on ihan hyvin rooli, kunhan hetken lämmittelee. Tai jäähdyttelee, miten sen nyt täältä kesästä käsin näkeekään.

Terhi
Kesäsyömäri, Helsinki


Sunkosi
Siilitie 4
Tilaa Sunkosista.