Kokeilitko tätä? Design Delivered toi muotoilua kotiovelle ja yhdisti luovia tekijöitä uusiin yleisöihin

Syyskuussa Wolt valjasti sovelluksensa levittämään muotoilun
ilosanomaa. Sen sijaan, että siniasuinen lähetti toisi kotiovelle burgerin, hän toikin julisteen, hatun tai korun – tai vaikka valkoisesta savesta valmistetun kaksiosaisen keraamisen sienen. Niitä (ja ruoka-aiheisia julisteita) kuvittaja ja keraamikko Minni Havas myi Woltin sovelluksella useamman.

Hän oli yksi kymmenistä suomalaisista muotoilijoista, joiden töistä raati kuratoi kokoelman Woltin Design Delivered -palveluun. Yhdessä Helsinki Design Weekin kanssa toteutettu projekti kesti reilun viikon, keräsi kiitosta vuoden graafikko 2013 Kasper Strömmanilta ja osoitti, että joskus kannattaa kokeilla.

Muutamia vuosia sitten Suomessa alettiin kohista kokeilukulttuurista. Pääministeri Juha Sipilä kirjasi sen yhdeksi hallitusohjelman kärkihankkeeksi ja valtioneuvostoon perustettiin kokeilutoimisto. Kaava on yksinkertainen: tehdään suunnitelma, mietitään, mitä kokeilusta halutaan oppia, seurataan tuloksia ja lopulta puntaroidaan, kannattaako kokeilusta kehittää jotakin pysyvää.

Sinällään kyse ei ole uudesta ilmiöstä. Lähes jokainen asia ihmisten arjessa ruoanlaitosta uusiin aamurutiineihin on luultavasti käynyt läpi jonkinlaisen kokeilukierteen. Aalto-yliopiston työelämäprofessori Risto Sarvaksen mukaan kyse on maalaisjärjestä. Kenenkään ei kannata mennä ”perse edellä puuhun” ja hävetä myöhemmin.

”Jos ei tiedä, että joku asia toimii varmasti, ei voida istua norsunluutornissa ja julistaa, että tämä on oikea vastaus. Siksi pitää kokeilla”, hän sanoo.

Yllättäviä yhdistelmiä

Kokeilumentaliteetti on vihdoin vallannut julkishallinnon hitaasti kääntyvän laivan. Sitä on kuitenkin ollut jo jonkin aikaa ilmassa muotoilijoiden keskuudessa, Minni Havas sanoo. Katsotaan vaikka Laura Väinölää, jota Havas pitää kokemuksellisten installaatioiden pioneerina. Kaksi vuotta sitten vuoden nuoreksi muotoilijaksi valittu Väinölä yhdistää kukkia ja muita kasveja yllättäviin elementteihin: musteeseen dipatut kukat koristavat muusikko Paperi-T:n keikkalavaa ja Artekin myymälän jouluikkunassa tuolinjalat on päällystetty sammaleella.

”On ollut kiva huomata, että taidetta ja designia tuodaan yllättäviin paikkoihin ja yhteisiin julkisiin tiloihin, kuten kirjastoihin tai liikkeisiin. Eri asiat vuorovaikuttavat keskenään. Esimerkiksi käsityötä yhdistellään digitaaliseen maailmaan”, Minni Havas sanoo.

Kokeilevalla asenteella voi saada aikaan jotakin henkeäsalpaavan kaunista, yllättävän toimivaa tai odottamattoman ratkaisun kinkkiseen ongelmaan. Sen lisäksi sillä voidaan helpottaa muotoilijan arkea esimerkiksi töiden myymisessä. Tavallisesti Havas myy töitään yrityksille tai agentuurien kautta, eikä joudu käymään läpi verkkokauppaan tai kuljettamiseen liittyvää ruljanssia. Siltä vältyttiin Design Delivered -kokeilussakin.

”Lähetin tuotteista ja tekniset tiedot, laitoin omat pakkaustarrat ja vein Woltin toimistolle – ja siinä se. Töiden myyminen näin toimii muotoilijan näkökulmasta helposti lyhyelläkin varoitusajalla”, Havas sanoo. Hänen töitään on myynnissä myös verkkokauppa UU Marketissa, jonka välityksellä asiakkaat voivat ostaa piensarjoja suoraan tekijältä. Kotiovelle niitä ei kuitenkaan vartissa saa.

Vastauksena muotoiluajattelu

Jos muotoiluosaamista haluaa valjastaa ongelmanratkaisuun, nyt jos koskaan siihen on otollinen aika. Tämän päivän maailma on hyvin erilainen paikka kuin maailma muutama vuosikymmen sitten. Tarpeet muuttuvat, ja vanhoja ideoita kuopataan sitä mukaa kun uusia syntyy. Ihminen ei enää tarvitse puhelinluetteloa, joten sellaista ei kannata hänelle suunnitella.

”Kapitalismin marinoima maailma yrittää reagoida ihmisten järjettömän nopeasti muuttuviin tarpeisiin, ja siinä muotoilulla on paljon annettavaa”, Risto Sarvas sanoo. Muotoilijat ovat tottuneet tarttumaan haasteisiin käytännönläheisesti ja asettumaan loppukäyttäjän saappaisiin – toisin sanoen ajattelemaan kuin muotoilija.

Muotoiluajattelun puolesta liputtaa Aalto-yliopiston brändi- ja markkinointipäällikkö David Lewis.

”Suunnittelijat ja muotoilijat miettivät erilaisia tapoja ratkaista ongelmia sekä symmetriaa, yksinkertaisuutta ja kauneutta. Taide ja muotoilu ovat elintärkeitä maailmalle, sillä ne ovat olennainen osa miltei kaikkea, mitä teemme”, hän pohtii. Ja silloin, kun muu maailma tuntuu kärsivän putkiaivoisuudesta, muotoilun työtavat auttavat näkemään ison kuvan.

”Olemme kovin tiukasti kiinni erilaisissa rakenteissa. Muotoiluajattelu auttaa purkamaan kokonaisuuksia paloiksi, tarkastelemaan palasia ja kokoamaan koko homman uudestaan”, Lewis sanoo.

Uusia maailmoja valloittamassa

Muotoilussa on paljolti kyse uuden luomisesta, oli kyseessä sitten taide, tuote tai palvelu. Harva haluaa tehdä kertaalleen tehtyä uudestaan. Lisäksi uutta on vaikea löytää olemassa olevasta maailmasta, Risto Sarvas sanoo. On siis valloitettava uusia maailmoja, ja niitä löytääkseen on hylättävä ajatus muotoilusta uskontona ja muotoilijasta sen keulakuvana.

”Pitkään on ajateltu, että yksittäinen nero istuu taiteilijan kammiossa vuoden ja tulee sitten ulos yhden täysin valmiin lopputuloksen kanssa. Sen sijaan vuodessa voisi tehdä kokeilun per viikko, jolloin saadaan 52 erilaista kokeilua. Jokainen rakentuu edellisen päälle, ja aiemmasta opitaan”, Sarvas sanoo.

Vaikka Design Delivered -kokeilu rakennettiin jo olemassa olevan toiminnan pohjalta, se onnistui yllättämään. On mukavaa vaihtelua, että ihminen, joka normaalisti kiikuttaisi kotiisi kympin pizzan, tuokin mukanaan monien satojen arvoisen design-tuotteen.

”On siistiä törmätä täysin uuteen ajatukseen aikana, jolloin mikään ei enää tunnu uudelta”, David Lewis kiteyttää.

Muotoilunoviisilla saattaa sitä paitsi muutoin mennä häntä koipien väliin design-kaupoilla. Hintavien ja viimeisteltyjen tuotteiden keskellä voi tuntea itsensä elefantiksi posliinikaupassa. Design Delivered madalsi kynnystä tutustua muotoilutuotteisiin ja hankkia niitä, sillä tilauksen saattoi tehdä kaikessa rauhassa asuntonsa sohvalta. Silloin ei tarvitse pelätä, että kaataa vahingossa seinällisen Oiva Toikan lasiesineitä.

Kokeileva opetus luo kokeilevia tekijöitä

Kun joukko samalla tavalla ajattelevia saman alan ihmisiä lyö hynttyyt yhteen, harvoin lopputuloksena syntyy mitään erityisen ennennäkemätöntä. Siksi eri alojen rajanylitykset ovat tarpeen uusien ratkaisujen kehittämisessä, ja kokeilukulttuurin ytimessä onkin siilojen hajottaminen. Se on poteroihin taipuvaisella alalla muutenkin tarpeen.

”Muotoilun sisällä on pitkään ollut tosi kuppikuntaista, joten on hienoa nähdä alojen menevän ristiin”, Minni Havas sanoo. Kuppikuntaistuminen on turhauttanut myös Risto Sarvasta. Kun häneltä kysyy, onko ala todella siiloutunut, vastaus sinkoaa sekunnissa ulos naurunremakan säestämänä: “Hell yes.”

David Lewis näkee poteroitumisen ilmentävän opetuksen perusluonnetta. Pitkään koulutus oli väylä tiettyyn ammattiin: insinööri opetetaan suunnittelemaan ja rakentamaan siltoja, ja sitä hän tekee eläköitymiseen asti. Asenne on pikkuhiljaa muuttunut, eikä pääaineilla ole enää juurikaan väliä monen alan työllistymisessä.

Poikkitieteellisyys ja kokeileva asenne on Lewisin mukaan vahvasti juurtunut erityisesti Aallon taidealojen opetukseen.

”Opetus on kaikkea kerralla sen sijaan, että suunnittelija oppii suunnittelemaan”, hän sanoo. Aaltolaisten töitä on ollut esillä niin Design Deliveredissä kuin Flow Festivalin somisteissa, ja koulu sinkoaa ulos visionäärejä vuosikurssi toisensa jälkeen. Kun alojen väliset rajat sumentuvat jo opetuksessa, ne tuskin määrittävät työntekoa valmistumisen jälkeen.

Vapaat kädet, mitä tekisi?

Monen mielessä kokeilukulttuuri yhdistyy automaattisesti väsyneisiin Suomi nousuun -mantroihin ja elähtäneeseen innovaatiopuheeseen. Unohdetaan ne hetkeksi. Kokeilukulttuuria parhaimmillaan on löytöretket ilmiöihin, joita ei vielä ole edes olemassa. Jos löytöretkeilyyn annettaisiin vapaat kädet, minkälainen muotoilukokeilu syntyisi?

Minni Havas haaveilee mahdollisuudesta lyödä viisaat päät yhteen muiden suunnittelijoiden kanssa ja luoda jokin kokonaisuus, johon jokainen muotoilija jättäisi oman jälkensä. Inspiraatiota hän ammentaisi esimerkiksi syyskuun puolivälissä järjestetystä Fiskarsin kesäkoti -näyttelystä, jossa yhdeksän muotoilijaa toteutti näkemyksensä ihailemiensa suomalaistaiteilijoiden kesäkodeista.

”Olisi ihanaa suunnitella huone tai nurkkaus osaksi isompaa toimivaa tilaa, jota ihmiset oikeasti pääsisivät käyttämään: vaikka työhuonetta tai kahvilaa. Haluaisin miettiä, miten eri esineet ja elementit vaikuttavat arkikokemukseen. Tällaisen kokeilun kautta design olisi helposti käytössä ja saavutettavissa”, hän sanoo.

Aalto-yliopiston David Lewis on Havaksen kanssa samoilla linjoilla. Hän peräänkuuluttaa joustavaa tilaa, joka voisi yhtenä päivänä toimia kulttuurikeskuksena, toisena pankkina ja kolmantena pizzeriana. On vaikea sanoa, miltä tila näyttäisi, mutta siinä sen pointti piileekin, Lewis sanoo.

”Ihmisillä pitäisi olla vapaus tuoda itsensä tiloihin. Tila tarjoaa puitteet, ja ihmiset luovat käyttötarkoituksen.”

Mieti vaikka Sompasaunaa, Lewis jatkaa, jonne yksi tulee viettämään iltaa muutaman oluen kanssa ja toinen rentoutumaan saunan lauteille.

Design Delivered osoitti, että uuden idean toteuttaminen ei vaadi valtavia organisaatiomuutoksia tai byrokratiarumbaa. Luova yhteisö ja designista kiinnostunut yleisö saivat kokea kätevän tavan myydä ja ostaa muotoilua. Asiakas sai käsiinsä ammattimaisesti kuratoidun valikoiman yksittäisten tekijöiden töitä, eikä joutunut kääntämään kiviä ympäri myyjäisissä ja verkkokaupoissa löytääkseen jotakin mieluisaa.

Kokeilun aikana töitä myytiin lyhyessä ajassa usean tuhannen euron edestä. Sitäkin arvokkaampaa on, että nyt lukuisia asuntoja ja ja toimistoja elävöittää joukko suomalaisten muotoilijoiden töitä, jotka eivät välttämättä muuten olisi löytäneet juuri näitä koteja.

––
Video projektista: youtube.com/watch?v=G1nFpFmMTYY
Projektin kotisivu: designdelivered.wolt.com